Virtaa vihreästä

12.12.2015

Olen tällä viikolla hurahtanut pienen tauon jälkeen vihreään. Ja voisinpa väittää, että jo viiden päivän vihertankkaus on nostanut energiatasojani huomattavasti. Päiväkävelyllä huomasin valitsevani pidemmän reitin, koska olo oli reipas ja energinen. Energisyys taas lisää hyvän olon tuntemuksia, ryhti kohenee kuin huomaamatta ja askel on kevyesti rullaava. Myös mieliala tuntuu olevan korkeammalla ja hymy herkemmässä. Tämä on pääosin seurausta kehon pienoisravintotekijätason parantumisesta. Ja miten nopeasti sen vaikutukset huomaakaan! Pistää miettimään, että jospa vihreiden kasvisten ja vihannesten käytön lisääminen tulisikin tavaksi, eikö?

Olen nauttinut päivittäisen vihersmoothien ja viherjuoman lisäksi tummanvihreitä lehtivihanneksia lämpimissä ja kylmissä salaateissa, munakkaissa ja lisukkeina. Smoothiet ja salaatit ovat sisältäneet pinaattia, rucolaa, lehtikaalia, vuonankaalia, ruusukaalia ja avokadoa sekä kesällä kuivaamaani persiljaa, nokkosta, porkkanannaatteja ja maitohorsmaa. Pimeimpään vuodenaikaan onkin mitä parhain hetki nauttia kesäisen, lähes jokapäiväisen kuivatusprojektin tuloksista. Jauhetut villivihannekset ja muut kasvin osat ovat ravintoarvoltaan aivan toista luokkaa kuin valjun väriset vaaleanvihreät salaatinlehdet, joita kaupan vihannestiskeillä on tarjolla.

Tummanvihreät vihannekset sisältävät runsain mitoin lehtivihreää, rautaa sekä raudan imeytymistä parantavaa C-vitamiinia. Lisäksi ne sisältävät karotenoideja, joihin kuuluvasta beetakaroteenista muodostuu elimistössä A-vitamiinia, pinaatti taas sisältää paljon luteiinia. Kummatkin antioksidantit ovat tärkeitä erityisesti silmien ja silmänpohjan hyvinvoinnille. Oletko tullut ajatelleeksi, että erityisesti ikääntyneitä vaivaavia sairauksia kuten silmänpohjarappeumaa ja harmaakaihia voidaan ehkäistä niinkin yksinkertaisella tavalla kuin runsaalla antioksidanttien saannilla?

Vihreälehtiset kasvikset sisältävät runsaasti foolihappoa, joista suomalaisilla on usein puutetta. Niissä on runsaasti myös K-vitamiinia, magnesiumia ja kalsiumia, jotka vahvistavat luukudosta. Vihreät vihannekset ovat siis hyödyllisiä myös osteoporoosi- tai lonkkamurtumariskin pienentämisessä.

Diabetesriskin on todettu pienenenevän tummanvihreiden lehtivihannesten säännöllisellä käytöllä. Jo yhden annoksen lisääminen päivittäiseen ruokavalioon pienentää diabetekseen sairastumisen riskiä noin 10 %. Tämä on mahdollista, koska vihreät lehtivihannekset eivät nosta verensokeria eivätkä siten aiheuta piikkejä insuliinintuotantoon. Ne ovat lisäksi helppoja ruoansulatukselle, koska ne eivät juurikaan sisällä tärkkelystä tai proteiineja. Mikäli suoliston kunto on jostain syystä heikentynyt, vihreät lehtivihannekset sopivat silloinkin ruokavalioon, koska niissä on myös suoliston kuntoon positiivisesti vaikuttavaa sinkkiä.

Vihreissä vihanneksissa on valtavasti erilaisia bioaktiivisia aineita, joiden kaikkia vaikutuksia ei ole vielä edes pystytty selvittämään. Vihreiden vihannesten käytön on huomattu vahvistavan immuunipuolustusta aktivoimalla immuunipuolustukseen osallistuvien solujen toimintaa. Niiden on huomattu laskevan riskiä sairastua joihinkin syöpäsairauksiin, kuten paksusuolensyöpään, vatsa-, iho- ja rintasyöpään. Uusien tutkimusten mukaan K-vitamiini vaikuttaa myös kokonaiskuolleisuutta alentavasti sekä vähentää sydäntautien riskiä (http://suomenterveysravinto.fi/blogi/k-vitamiini-on-laiminlyoty-taysin-ravitsemussuosituksissa/). Aiemmin K-vitamiinia on pidetty lähinnä veren hyytymiseen vaikuttavana tekijänä ja verenohennuslääkkeitä käyttäviä on varoiteltu syömästä liikaa vihreitä vihanneksia. Moni on tulkinnut ohjeen niin, että on parempi olla syömättä vihreää lainkaan. Oikeampi tapa olisi olla syömättä poikkeuksellisen suuria kerta-annoksia tummanvihreitä vihanneksia vaan sisällyttää niitä tasaisesti aterioihinsa, eri lajeja vaihdellen.

Niin terveyttä edistävää yksittäistä ruoka-ainetta tuskin onkaan, että siihen kannattaisi hurahtaa totaalisesti pitkiksi ajoiksi. Pinaatti esimerkiksi sisältää oksaalihappoa, mikä sitoo kalsiumia ja hankaloittaa siten raudan imeytymistä. Pinaatti ja rucola sisältävät monien hyödyllisten ainesosien lisäksi nitraattia, joten niitä ei suositella alle 1-vuotiaille lainkaan. Pinaatin ryöppääminen poistaa nitraatin, pannulla öljyssä pyöräyttäminen ei, koska nitraatti ei ole vesiliukoinen. Kaikkia pinaattilajikkeita ei tarvitse ryöpätä, lehtipinaatti on salaatin tapaan raakana käytettävä.

Toivottavasti löysit tästä riittävästi syitä alkaa lisätä vihreää ruokavalioosi. Etsi omiin makunystyröihisi sopiva, monipuolinen viherjauheseos, kokeile siementen ja palkokasvien idättämistä ja osta tumman vihreitä vihanneksia. Jokainen vihreä askel vie kohti terveempää, energisempää elämää.

Mainokset

Hormonit ne vasta mielenkiintoisia ovat!

1.10.2015

Eilinen Paula Heinosen luento Turun konserttitalolla veti jälleen salin täyteen ihmisiä kuuntelemaan miten stressi, kilpirauhanen ja suolisto liittyvät toisiinsa. Monen silmät varmasti aukesivat aivan uudella tavalla Paulan kertoessa miten jatkuvasti koholla olevasta verensokerista on hyvin lyhyt matka kilpirauhasen toimintahäiriöihin, painon nousuun, nukkumisongelmiin, krooniseen väsymykseen, mielialan heittelehtimiseen, seksuaaliseen haluttomuuteen tai jopa lisämunuaisen täydelliseen uupumiseen.

Jos elimistö joutuu ravintoköyhän ruoan, huonolaatuisten rasvojen tai liiallisen sokerin käytön seurauksena pumppaamaan haimasta jatkuvasti lisää insuliinia, on ennen pitkää vaarassa kehittyä insuliiniresistenssi. Insuliinin tehtävänä on auttaa veressä olevaa sokeria pääsemään solun energianlähteeksi mutta jos insuliinia tuotetaan jatkuvasti liikaa, solut eivät enää reagoi siihen eikä veressä oleva sokeri pääse sisälle soluun. Tämä edistää sokerin muuttumista rasvaksi ja rasvan tehokasta varastoitumista ja seurauksena on lihominen.

Korkea insuliinitaso saa aikaan myös stressihormoni kortisolin aktivoitumisen. Elimistö pyrkii aina sisäiseen tasapainoon, joten tässä tapauksessa lisämunuaiset reagoivat insuliinin ylimäärään alkamalla tuottaa lisää kortisolia saadakseen kohonneen insuliinitason laskemaan. Tässä vaiheessa oravanpyörä onkin valmis kun insuliinia ja kortisolia tuotetaan enemmän ja enemmän kortisolin pyrkiessä kumoamaan insuliinin vaikutuksen. Pitkään jatkuva, kroonistuva stressi voi pahimmillaan johtaa lisämunuaisten loppuun palamiseen, jolloin pelkästään arjesta selviytyminen alkaa tuntua toivottomalta ja jaksaminen on täysin nollilla. Kyse ei ole siitä, ettäkö ihminen olisi saamaton tai laiska, vaan siitä, että elimistö ei toimi oikein.

Useiden sairauksien taustalla on insuliinin ja kortisolin epätasapaino. Se saa aikaan ongelmia myös muissa hormoneissa ja kilpirauhanen on usein seuraava kärsijä. Kilpirauhanen voi suistua raiteiltaan yllä mainittujen tekijöiden lisäksi mm. liian vähäenergisen ruokailun tai ympäristöstä tulevien haitallisten aineiden takia. Kilpirauhanen on yksi suurimmista kärsijöistä aina kun altistutaan rikkakasvien torjunta-aineille, muovin pehmentimille tai muille myrkyllisille aineille. Tästä voi seurata epämääräistä huonovointisuutta, aineenvaihdunta voi hidastua, paleltaa, päätä särkee, verenpaine ja syke laskevat, paino nousee ja hiuksia lähtee. Monet näistä ovat kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita, vaihtoehtoisesti kilpirauhanen voi ruveta toimimaan myös liian vilkkaasti, jolloin oireet ovat päinvastaiset.

Hormonaalisen epätasapainon mittaaminen ei kuulu ns. normaaleihin laboratoriomittauksiin, joten usein ainoastaan epämääräinen jaksamisen tai innostumisen vähentyminen, erilaisten kolotusten ja kipujen lisääntyminen kertovat siitä, että elimistössä ei ole kaikki hyvin. Ilman mittauksiakin on toki valtavasti tehtävissä. Hormonit saadaan palautettua ruotuun kunnollisen ruokavalion avulla, koska minkä tahansa epätasapainon alku on yleensä suoliston huonossa kunnossa. Kun ruokavalio optimoidaan kyseiselle ihmiselle ja hänen elämäntilanteeseensa sopivaksi ja suolisto tasapainotetaan, saadaan aikaan todella positiivisia, koko elämänlaatuun vaikuttavia suotuisia vaikutuksia.

Hormonit eivät siis todellakaan ole pieni tekijä kokonaisterveydessämme. Ne ovat myös paljon laajempi käsite kuin pelkät sukupuolihormonit. Luennon lopuksi Paula muistutti vielä positiivisen asenteen, hymyn ja kosketuksen valtavasta merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Ystävällisyys muita kohtaan ja lempeys itseään kohtaan ovat avain hyvään, tasapainoiseen oloon. Nämä yksinkertaiset asiat saavat elimistön myös tuottamaan mielihyvähormoneja. Positiivisuutta kannattaa harjoitella yksi asia tai yksi kohtaaminen kerrallaan ja ottaa se osaksi omaa arkeaan. Tulet huomaamaan, että se tarttuu kanssaihmisiin ja saat iloa myös takaisinpäin. Monelle osuva ajatus saattaa olla myös tämä armollisuuteen liittyvä lause: Virheitä sattuu – mitä sitten?