20.8.2015

Kasvimaalla piipahtaessani huomasin ensimmäisten punajuurten kasvaneen jo sopivaan käyttökokoon. Nappasin ensimmäiset naatit ylös iltasella ja muistin samalla viime kesäisen ”löytöni”: punajuurenlehtisipsit. Tiesitkö, että punajuuren lehtiä voi käyttää lehtikaalin tapaan sipseinä? Kyllä voi, ja ne ovat yhtä herkullisia kuin lehtikaalista tehdyt. Revi lehdet irti lehtiruodista ja jätä reiluiksi paloiksi. Pirskottele päälle hieman kylmäpuristettua oliiviöljyä ja mausta hyvälaatuisella puhdistamattomalla suolalla, esim. Himalajan harmaalla vuorisuolalla. Sekoittele punajuuren lehtiä käsin, jotta öljy ja suola levittyvät tasaisesti. Levitä lehdet uunipellille sopivan väljästi ja pistä 175 asteiseen uuniin n. 15 minuutiksi. Käytä mielellään kiertoilmauunia. Varo polttamasta punajuuren lehtiä, ne palavat erittäin herkästi. Lehdet ovat herkullisimmillaan suoraan uunipelliltä nautittuna. Kauniiksi niitä tosin ei voi kehua vaikka niitä ei polttaisikaan..

Seuraavana aamuna puristin punajuurista mehut irti. Mehupuristin on siihen hommaan välttämätön, yksi syksyn ja talven kovimmassa käytössä olevista keittiökoneistani. Punajuuren kaveriksi lasiin päätyi lisäksi pari porkkanaa, pieni nauris ja puolikas sitruuna. Uuden sadon vihanneksista tehty ensimmäinen drinkki on aina erityisen ilahduttava.

Mehun puristamisen sivutuotteena syntyy aina iso kasa kuivaa kasvikuitua. Se jalostuu omassa käytössäni useimmiten kasvispihveiksi. Helppoa kuin mikä! Sekoita kasvikuidun joukkoon pari-kolme luomukananmunaa, hyvälaatuista puhdistamatonta suolaa ja mustapippuria. Paista kylmäpuristetussa oliiviöljyssä (valurauta)lettupannulla miedossa lämmössä kypsiksi ja kauniin värisiksi. Kasvispihvitaikinaa voi muutella ja maustaa sen mukaan mitä kasviksia kaapista löytyy, lisätä yrttejä, sipulia, valkosipulia tai mitä mielesi tekee. Punajuuret eivät pahastu myöskään intialaisen tai arabialaisen keittiön mausteista. Paistamiseen sopii esimerkiksi kylmäpuristettu kookosöljy, joka tuo kasvispihveihin vienon kookoksen vivahteen. Viimeisin löytöni oli kasvispihvitaikinan jatkaminen kotimaisella hernerouheella. Pihveistä tuli todella raikkaan makuisia ja hyvin ruokaisia. Käyttämäni hernerouhe oli vieläpä kotimaista luomutuotantoa, valkuaiskasvien jalostamiseen erikoistuneen Myssyfarmin paikallisella Reko-torillamyymää lähiruokaa.

Punajuuri ei ollut näidenkään kokkailujen jälkeen vielä kokonaan käytetty, jäljelle jäivät vielä varsinaiset naatit eli lehtien varret. Ne voi käyttää parsan tapaan keittämällä väljässä suolavedessä ja nauttimalla lämpimässä salaatissa, wokkaamalla tai minkä tahansa ruoan lisukkeena.

Yksinkertaisten raaka-aineiden jatkojalostaminen ravintorikkaaksi ja edulliseksi ravinnoksi ilahduttaa itseäni suuresti. On myös hienoa huomata olevansa melko omavarainen syyskesän aterioiden valmistuksen suhteen. Satokauden ollessaan huipussa kotimaisista kasviksista saa tehtyä vaihtelevia ruokia joka päivä ja aterioiden painopiste siirtyy automaattisesti kasviksin. Vaikka sitä omaa pientä keittiöpuutarhaa ei olisikaan, lähiseudulta löytyy varmasti vihannesten viljelijöitä, joilta saa hankittua tuoreita, ilman kemiallisia lannoitteita kasvatettuja vihanneksia.