1.10.2015

Eilinen Paula Heinosen luento Turun konserttitalolla veti jälleen salin täyteen ihmisiä kuuntelemaan miten stressi, kilpirauhanen ja suolisto liittyvät toisiinsa. Monen silmät varmasti aukesivat aivan uudella tavalla Paulan kertoessa miten jatkuvasti koholla olevasta verensokerista on hyvin lyhyt matka kilpirauhasen toimintahäiriöihin, painon nousuun, nukkumisongelmiin, krooniseen väsymykseen, mielialan heittelehtimiseen, seksuaaliseen haluttomuuteen tai jopa lisämunuaisen täydelliseen uupumiseen.

Jos elimistö joutuu ravintoköyhän ruoan, huonolaatuisten rasvojen tai liiallisen sokerin käytön seurauksena pumppaamaan haimasta jatkuvasti lisää insuliinia, on ennen pitkää vaarassa kehittyä insuliiniresistenssi. Insuliinin tehtävänä on auttaa veressä olevaa sokeria pääsemään solun energianlähteeksi mutta jos insuliinia tuotetaan jatkuvasti liikaa, solut eivät enää reagoi siihen eikä veressä oleva sokeri pääse sisälle soluun. Tämä edistää sokerin muuttumista rasvaksi ja rasvan tehokasta varastoitumista ja seurauksena on lihominen.

Korkea insuliinitaso saa aikaan myös stressihormoni kortisolin aktivoitumisen. Elimistö pyrkii aina sisäiseen tasapainoon, joten tässä tapauksessa lisämunuaiset reagoivat insuliinin ylimäärään alkamalla tuottaa lisää kortisolia saadakseen kohonneen insuliinitason laskemaan. Tässä vaiheessa oravanpyörä onkin valmis kun insuliinia ja kortisolia tuotetaan enemmän ja enemmän kortisolin pyrkiessä kumoamaan insuliinin vaikutuksen. Pitkään jatkuva, kroonistuva stressi voi pahimmillaan johtaa lisämunuaisten loppuun palamiseen, jolloin pelkästään arjesta selviytyminen alkaa tuntua toivottomalta ja jaksaminen on täysin nollilla. Kyse ei ole siitä, ettäkö ihminen olisi saamaton tai laiska, vaan siitä, että elimistö ei toimi oikein.

Useiden sairauksien taustalla on insuliinin ja kortisolin epätasapaino. Se saa aikaan ongelmia myös muissa hormoneissa ja kilpirauhanen on usein seuraava kärsijä. Kilpirauhanen voi suistua raiteiltaan yllä mainittujen tekijöiden lisäksi mm. liian vähäenergisen ruokailun tai ympäristöstä tulevien haitallisten aineiden takia. Kilpirauhanen on yksi suurimmista kärsijöistä aina kun altistutaan rikkakasvien torjunta-aineille, muovin pehmentimille tai muille myrkyllisille aineille. Tästä voi seurata epämääräistä huonovointisuutta, aineenvaihdunta voi hidastua, paleltaa, päätä särkee, verenpaine ja syke laskevat, paino nousee ja hiuksia lähtee. Monet näistä ovat kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita, vaihtoehtoisesti kilpirauhanen voi ruveta toimimaan myös liian vilkkaasti, jolloin oireet ovat päinvastaiset.

Hormonaalisen epätasapainon mittaaminen ei kuulu ns. normaaleihin laboratoriomittauksiin, joten usein ainoastaan epämääräinen jaksamisen tai innostumisen vähentyminen, erilaisten kolotusten ja kipujen lisääntyminen kertovat siitä, että elimistössä ei ole kaikki hyvin. Ilman mittauksiakin on toki valtavasti tehtävissä. Hormonit saadaan palautettua ruotuun kunnollisen ruokavalion avulla, koska minkä tahansa epätasapainon alku on yleensä suoliston huonossa kunnossa. Kun ruokavalio optimoidaan kyseiselle ihmiselle ja hänen elämäntilanteeseensa sopivaksi ja suolisto tasapainotetaan, saadaan aikaan todella positiivisia, koko elämänlaatuun vaikuttavia suotuisia vaikutuksia.

Hormonit eivät siis todellakaan ole pieni tekijä kokonaisterveydessämme. Ne ovat myös paljon laajempi käsite kuin pelkät sukupuolihormonit. Luennon lopuksi Paula muistutti vielä positiivisen asenteen, hymyn ja kosketuksen valtavasta merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Ystävällisyys muita kohtaan ja lempeys itseään kohtaan ovat avain hyvään, tasapainoiseen oloon. Nämä yksinkertaiset asiat saavat elimistön myös tuottamaan mielihyvähormoneja. Positiivisuutta kannattaa harjoitella yksi asia tai yksi kohtaaminen kerrallaan ja ottaa se osaksi omaa arkeaan. Tulet huomaamaan, että se tarttuu kanssaihmisiin ja saat iloa myös takaisinpäin. Monelle osuva ajatus saattaa olla myös tämä armollisuuteen liittyvä lause: Virheitä sattuu – mitä sitten?